Ilmoitus

Jep, elossa ollaan vielä, jos ehkä tekohengityksellä... Julkaisutahti pysynee harvana jonkin aikaa, kun isäntä työskentelee hieman vaativamman sarjakuvaprojektin parissa. Katsotaan, jos tänne sitten laittelisi näytteitä!

Norppa huoneesta 366

Floppaamaan tuomittuja ensi-iltoja, osa 1

Hyviä öitä, pimeyden töitä

Huom.! Tekstit voivat näkyä aika pienellä parissa kuvassa. Johtuu siitä, että bloggeri näyttää erikokoiset kuvat samankokoisina (fonttikokohan on kaikissa sama). Asia hoituu, kun kuvaa klikkaa suuremmaksi.

Teuvo herkkutatin odysseia: grande finale

"Jokaisen elämässä tulee aikoja, jolloin valoksi tunnelin päässä luultu osoittautuukin tavalliseksi olemisen pimeydeksi", tuumaili Teuvo. "Jotain tällaista saattoi odottaakin. Madonreikä, salaisuus, symboli..." Ja pienet sienet leijuivat singulariteetin, joka äkkiseltään näytti permutoituvan galaktiseksi bakkanaaliksi heidän ympärillään, hämyssä, sen epä-valossa, sen panta reissa... "Vesi vaihtuu, mutta joki ei muutu", lausui joku. Lausuma hävisi hiljaisuuteen.

Jossain universumin tähti- ym. skeidisten takana, kaikkeuden tuolla puolen (ja tuolla puolen:n tuolla puolen) jatkoi Grandus fungus, Universumin ja Kaikkien Sienien Isä, loputtomasti laajenevan itiöpilven vaalimista & levittämistä. "Jotkut asiat ovat liian suuria ajateltavaksi", muisteli Teuvo joskus paljon myöhemmin (jo takaisin kotimetsässään). Mutta itse Arvoitus pysyi arvoituksena, kätkeytyvänä ja kuitenkin aina jo paljastuneena (kreik. aletheia)... Teuvo pani maata lohdullisten ajatusten kaikuessa korvissaan. "Jos huomenna joudunkin pataan, aina jää itiöitä jälkeeni", hän mietti yleviä, "koska koko universumi on itiöpilvi, jonkun jätök--"

Ilmoitus

Tervehdys! Ruma blogi aktivoituu jälleen syyskuussa.... Nyt jännäkakka housussa odotellaan, miten Teuvo herkkutatti selviää odysseiastaan. Ajautuuko hän ystävineen singulariteettiin? Vai päätyykö lukemaan Heideggeria? Tekemään istutuksen (engl. inception)? Harhailemaan limboon? Kalalle Penttisen Sampan kanssa? Kukapa tietää! Jännä, jännä, jännä-kakka!

Ilmoitus

Varmaan on huomattukin jo, että tässä ollaan pienellä kesätauolla. Syksyllähän se sieniaikakin vasta on.

Teuvo herkkutatin äitienpäivätoivo(tus)

T. Teuvo Herkkutatti

"Ajatteleppa omalle kohalle"

Teuvo herkkutatin odysseia, osa 4

"Jaa. Teidän kannattaa lähteä ehkä tonnepäin... jos meinaan pois haluatte." Hakki-hiiren ilme kirkastui. "Tai sitten voitte jäädä TÄNNE pitämään mulle seuraa..." "Myö mennään", Teuvo sanoi. "Ei pahalla. Tänne on vaan paha juurtua."

Surun tumma lieve pyyhkäisi Hakki-hiiren muutoin niin toiveikkuuden ja elämänilon kirkastamien kasvojen ns. metaforista pigmenttiä. "Ottakaa tästä viemisiä", hän sitten sanoi. "Sämpylöitä. Leivoin. Mutta yksin ei jaksa syyä kaikkea."

Teuvo herkkutatti tunsi äkillistä metafyysistä kaipuuta Jonnekin. Hän ei ollut koskaan tuntenut mitään sellaista, "siellä metsän perseessä saakeli", mutta siinä, Hakki-hiiren sämpyläpussin lämmön painuessa vatsakumpuaan vasten, jokin hänen sisällään liikehti.

Teuvo kokosi itsensä; tunteiden tuulimylly rauhoittui. "Tuota reikää kohti..." Mutta sisimmässään hän mietti, että jokin oli muuttunut. "En ole enää sama sieni kuin ennen. Tämä matka on kasvattanut minua. Mitä on elämä, mikä on yö, mikä päivä? Missä lentää meikän phoenixi?"

(Jatkuu.)

Teuvo herkkutatin odysseia, osa 3

Kolo oli pimeä ja haisi tunkkaiselta. Pieniä sieniä hieman pelotti; Teuvokin tunsi itsensä tunkeilijaksi. "Mie tunnen sen, se on mun kaveri", hän vakuutteli itselleen.

Kolon lattialla oli paskaa. "Täähän on hiirenpaskaa", sanoi Teuvo.

"Niin, se on minun paskaa", sanoi Teuvon taakse ääneti ilmestynyt kookas nisäkäs.

"Mitä työ muuten täällä teette?", kysyi nisäkäs. "Ette suinkaan tullut meikäläisen muffinseja kattomaan." "Meistä meinattiin tehdä keitto", sanoi Teuvo puhemiehenä. "Ajauduttiin sitten tänne, monien vaiheiden kautta. Kyllähän sinä meikän tunnet. Mie oon Teuvo, herkkutatti. Nää muut tässä on... no... sama se, kun ollaan kaikki samannäkösiä."

(Jatkuu.)

Teuvo herkkutatin odysseia, osa 2

 

"Nyt lähetään jätkät vetää täältä." Useimmat olivat kuitenkin toista mieltä: "Mie en usko että meille kuinkaan käy..." "Kuka enää nykysin sieniä syö?" Loppujen lopuksi vain Markku, Pera, Lupu ja Zorbas uskaltautuivat Teuvon matkaan.

 

"Mitäs nytten?" "Hypätään." "Ootsie hullu." "Teuvo neuvokas, joo. Jääkää vaan tänne tappamistanne odottamaan, minä ainakin hyppään."

  He hyppäsivät... yksi kerrallaan. "Ai saakeli! Miun perse!" Lopulta jopa muita arempi Zorbas pudottautui.

 

"Tuosta mennään. Lattian poikki. Sitten tuonne koloon." "Sehän on hiirenkolo! Meidät syödään elävältä!" "Eikä mitä. Mie tunnen sen... Hakki on leppoisa jätkä, ei se syö kuin juustoa kun sillä on jatkuva ripuli." Muut eivät kuitenkaan lämmenneet Teuvon vakuutteluille. "Miten sie sen muka voit tuntea." "Miun isä tunsi sen." Jne. jne. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut...

(Jatkuu.)

Teuvo herkkutatin odysseia, osa 1

Metsässä asui pieni Teuvo, herkkutatti.

 Eräänä päivänä Teuvo poimittiin...

Pian hänellä oli yllin kyllin seuraa. Kori oli täynnä herkkutatteja, mm. Juhis, Herkko, Peku ja Kake.

Joutuin alkoivat korissa kiertää tornihuhut. "Ne tekee meistä färssiä..." "Färssiä? Minä pojat kuulin että me päästään Helsinkiin reserviin." "Pannulle ne meidät aikoo..." "Siitä on pojat leikki kaukana sitten." Teuvon mielessä alkoi itää suunnitelma. "Pojat... tässä on meidän ja maailman välissä ainoastaan yksi juttu... meinaan korin reuna..."

(Jatkuu.)

No...

 

Taukoahan on kestänyt luvattoman kauan, joten tällä kertaa lohdutan kaikkia surevia hellyttävillä hamsteriluonnoksilla! Huomatkaa, ettei mukana ole yhtään ironista, kyynistä tai halventavaa elementtiä! Sillä minäkin kykenen tuntemaan rakkautta!

Kyynisyys, rakkaudettomuus, kovuus ja groteskius takaisin kuvioissa ensi kerralla!

Piparkakkutalon teko-ohjeet

 

1. Osta ns. hyvinvarustetusta kaupasta oikeanlainen taikinapakkaus...

 

2. Kauli taikina kaulimella lituskaiseksi.

 

 

3. Muovaa taikinasta piparkakkutalon ns. elementit.

 

4. Anna talon jäähtyä rauhassa pöydällä. Tunnelmoi! Haistele!

Tyhjentävä vastaus kärsimyksen ongelmaan

 

Joudumme usein kestämään monenmoisia koettelemuksia tässä elämän riemunkirjavassa sekametelisopassa. Vastoinkäymiset saavat mielen matalaksi. Koemme usein, että elämä kohtelee meitä epäoikeudenmukaisesti. Silloin kyselemme: Mikä on kaiken tarkoitus? Miksi juuri minä? Miksi juuri nyt?

Usein meistä tuntuu siltä, että olemme kuin wc-pytty: meihin kipataan, mutta meistä ei ammenneta! Aina ei muisteta vetääkään. Kyllä silloin kiukuttaa! Lopulta menemme aivan tukkoon, emmekä osaa enää edes valittaa. Muistelemme vain, kuinka asiat olivat joskus paremmin.

Aivan kuten pytty voi joskus täyttyä ääriään myöten paskasta, kun alipaine tekee tepposiaan, saatamme mekin kokea ikään kuin puserrusta sisältä (ja ulkoakin) päin. Meihin survotaan ja kipataan joka puolelta, kunnes me peitymme. Kaikkialla on pimeää, eikä lohtua näy.

....................................................................................................

Vastaus:

Kuitenkin, lopulta, nousee phoenixlintu Ausscheidungista kylpemään auringonkilossa siivet hohtavina. Kauas, kauas se lentää, kauniisti, kunnes ilta saa.

Seuraavaa odotellessa, g'd fellas...

Halle-lyyjja, osa 2

Mukana arjessa 2: "Ulos katkeruudesta & kipuilusta"

1. Olet täynnä katkeruutta, joka jäytää sinua kuin täi!

2. Äkkiä huomaat kuinka KAUNISTA kaikkialla on! Sanot itsellesi ääni hiljaisuudessa väristen: "Ehkäpä sittenkin... ehkäpä minusta sittenkin on siihen..."

3. Sitten onkin jo aika kutsua kaverit kylään. Yhdessä nauratte elämän hullunkuriselle LIHAMYLLYLLE. Miten hassua kaikki onkaan! Kuinka pienoinen onkaan ihmispolo! jne. jne. Etkä enää ole katkera!

Mukana arjessa 1: Mies ja tunteet

Miehen on usein vaikea puhua tunteistaan. Silti hän Rakastaa Kuten Me Kaikki Muutkin! Hän haluaa tuntea olevansa Ehjä ja Hyväksytty. Aivan kuten sinä ja minä. Mutta tunteista puhuminen on vain niin hankalaa. Miksi pitää olla tunteet? Voi, miksi?
Kuvassa ystävykset Jekku-Pekka ja Pikku-Pekka. Pikku-Pekka halusi niin kovasti sanoa Jekku-Pekalle: "Voi, sinä olet minulle kuin veli", mutta hänen sanansa haihtuivat tuuleen. Hän ei vain osannut! Sitten hän vahingossa latasi Jekku-Pekkaa TURPAAN! Silti hän rakastaa. Rosoisesti! Mutta niin täysillä! Niin elävästi!

Ensi kerralla: "Ulos katkeruudesta & kipuilusta"

Halle-lyyjja

feat. Hakki-hiiri

Paradigmaattinen täsmennys merkintään "Paradigmaattinen täsmennys merkintään 'Matin myöhemmät vaiheet'"

1. Matti saapuu saniteettitilaan.

2. Matti alkaa oksentaa. Hän unohtaa avata

pytyn kannen, koska papanat kitalaessa

ns. ahdistavat. 

3. Uskonveli kehottaa Mattia tekemään parannuksen,

kun vielä on aikaa. 

4. Matti avaa pytyn kannen. Hieman häntä kyllä ujostuttaa!

Uskonveljen silmät tuikkivat rohkaisevasti ja lämpimästi.

Matti vie loppuun sen, minkä on aloittanut, mutta nyt hän

on oppinut jotain Arvokasta.

Lukijat ovat ihmetelleet, kuinka on mahdollista ,että vaiheessa 1 ("Matin myöhemmät vaiheet") Matti oksentaa pytyn kannelle ja vaiheessa 2 ("Paradigmaattinen täsmennys merkintään 'Matin myöhemmät vaiheet'") kansi onkin auki. Kas tässä KOKO TARINA!

Moraliteetti:

Opettavaisten kuvasarjojen avulla ymmärrämme, kuinka tärkeää on että jokaisella meistä on uskonveli (tai -sisar), joka tukee meitä elämän vastoinkäymisissä. Jokaiselle sattuu ja tapahtuu! Jos sinulta puuttuu Uskonveli, joka ilmaantuu yllättävissä tilanteissa selkäsi taakse avustamaan, pyydä itsellesi sellaista! Rohkeasti!

Parturi

Kävin viimeksi parturilla vuoden 2003 syyskesällä. Muistelen noita aikoja usein; pitkiä, kauniita päiviä, illan pehmyttä hämärää, kosteana kuultavaa virran kalvoa, kaskaiden siritystä, sammakoiden kurnutusta. Elämä oli helppoa ja onnellista. Käyskentelin niityn laidalla iltapäivän raukeudessa; katselin rakastavaisia soutamassa lammella; seurasin pienten nisäkkäiden ensimmäisiä haparoivia askeleita. Kun sitten kaipasin lepoa kävelyn päätteeksi, riisuin keveät kenkäni ja istahdin rantakivelle huljuttelemaan jalkojani järviveden viileydessä, josta jo saattoi aistia lähestyvän syksyn tummuuden, varjot, talvisen viiman lumivaipan peittämällä lakeudella...

Miksi, miksi sen täytyy olla Iäksi Mennyttä? Miksi minulle aina käy näin? Oi, miksi Minä Olen Minä Enkä Joku Toinen? Mutta oi, oi, oi Onnea, kuitenkin!

Paradigmaattinen täsmennys merkintään "Matin myöhemmät vaiheet"

Tyyliini on kohdistunut runsasta puhdasoppisten kritiikkiä, mistä johtuen koen voimakkaasti olevani velvoitettu muodostamaan muutamia paradigmaattisia rekontekstualisaatioita. Erityisen paljon debattia on herättänyt kieltämättä poleemisesti, jopa sykofanttisesti niin kutsuttuun primaariseen todellisuuteen suhteutuva teokseni "Matin myöhemmät vaiheet". Herkän sieluni vuoksi ja toisaalta siinä pelossa, että kontemporaarinen farisealaisuus häikäilemättömine, jopa koagulatiivisine implisiittisine aksioomineen tukkii runosuoleni (lat. Carmen intestinum), joudun tekemään sen myönnytyksen, että täsmennän "Matin myöhempien vaiheiden" paradigmaa julkaisemalla teoksesta muunnelman ad absurdum, joka kuitenkin omalla viehättävällä tavallaan korostaa Stomachus georgiuksen vivahteikasta laskeutumista Matista pyttyyn. (Kuvattu veden alta)

Matin myöhemmät vaiheet

Tämä on jatkoa eilisestä! Mitä itse tekisit Matin asemassa? Rehellisesti! Suu täynnä hiirenpaskaa! Tämänkertainen opetuksemme on vanha sananparsi: "Vakka kantensa valikoi, ja Pytty Mattinsa." (Jakt! Jakt! btwroflmao, Feat. Irstaat valaat.)

Hakki-hiiri seikkailee, osa 1

Suloistakin suloisempi Hakki-hiiri kertoo meille tänään opettavaisen analogian keinoin, kuinka 1) pienten jyrsijöiden fysiikan tietty osa-alue toimii rajatussa kontekstissa ja 2) muistuttaa meitä eräästä Raamatun totuudesta, jonka niin usein unohdamme. Mutta mitenkähän Matin vielä käy?