Kolo oli pimeä ja haisi tunkkaiselta. Pieniä sieniä hieman pelotti; Teuvokin tunsi itsensä tunkeilijaksi. "Mie tunnen sen, se on mun kaveri", hän vakuutteli itselleen.
Kolon lattialla oli paskaa. "Täähän on hiirenpaskaa", sanoi Teuvo.
"Niin, se on minun paskaa", sanoi Teuvon taakse ääneti ilmestynyt kookas nisäkäs.
"Mitä työ muuten täällä teette?", kysyi nisäkäs. "Ette suinkaan tullut meikäläisen muffinseja kattomaan." "Meistä meinattiin tehdä keitto", sanoi Teuvo puhemiehenä. "Ajauduttiin sitten tänne, monien vaiheiden kautta. Kyllähän sinä meikän tunnet. Mie oon Teuvo, herkkutatti. Nää muut tässä on... no... sama se, kun ollaan kaikki samannäkösiä."
(Jatkuu.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti