Joudumme usein kestämään monenmoisia koettelemuksia tässä elämän riemunkirjavassa sekametelisopassa. Vastoinkäymiset saavat mielen matalaksi. Koemme usein, että elämä kohtelee meitä epäoikeudenmukaisesti. Silloin kyselemme: Mikä on kaiken tarkoitus? Miksi juuri minä? Miksi juuri nyt?
Usein meistä tuntuu siltä, että olemme kuin wc-pytty: meihin kipataan, mutta meistä ei ammenneta! Aina ei muisteta vetääkään. Kyllä silloin kiukuttaa! Lopulta menemme aivan tukkoon, emmekä osaa enää edes valittaa. Muistelemme vain, kuinka asiat olivat joskus paremmin.
Aivan kuten pytty voi joskus täyttyä ääriään myöten paskasta, kun alipaine tekee tepposiaan, saatamme mekin kokea ikään kuin puserrusta sisältä (ja ulkoakin) päin. Meihin survotaan ja kipataan joka puolelta, kunnes me peitymme. Kaikkialla on pimeää, eikä lohtua näy.
....................................................................................................
Vastaus:
Kuitenkin, lopulta, nousee phoenixlintu Ausscheidungista kylpemään auringonkilossa siivet hohtavina. Kauas, kauas se lentää, kauniisti, kunnes ilta saa.