Halle-lyyjja, osa 2

Mukana arjessa 2: "Ulos katkeruudesta & kipuilusta"

1. Olet täynnä katkeruutta, joka jäytää sinua kuin täi!

2. Äkkiä huomaat kuinka KAUNISTA kaikkialla on! Sanot itsellesi ääni hiljaisuudessa väristen: "Ehkäpä sittenkin... ehkäpä minusta sittenkin on siihen..."

3. Sitten onkin jo aika kutsua kaverit kylään. Yhdessä nauratte elämän hullunkuriselle LIHAMYLLYLLE. Miten hassua kaikki onkaan! Kuinka pienoinen onkaan ihmispolo! jne. jne. Etkä enää ole katkera!

Mukana arjessa 1: Mies ja tunteet

Miehen on usein vaikea puhua tunteistaan. Silti hän Rakastaa Kuten Me Kaikki Muutkin! Hän haluaa tuntea olevansa Ehjä ja Hyväksytty. Aivan kuten sinä ja minä. Mutta tunteista puhuminen on vain niin hankalaa. Miksi pitää olla tunteet? Voi, miksi?
Kuvassa ystävykset Jekku-Pekka ja Pikku-Pekka. Pikku-Pekka halusi niin kovasti sanoa Jekku-Pekalle: "Voi, sinä olet minulle kuin veli", mutta hänen sanansa haihtuivat tuuleen. Hän ei vain osannut! Sitten hän vahingossa latasi Jekku-Pekkaa TURPAAN! Silti hän rakastaa. Rosoisesti! Mutta niin täysillä! Niin elävästi!

Ensi kerralla: "Ulos katkeruudesta & kipuilusta"

Halle-lyyjja

feat. Hakki-hiiri

Paradigmaattinen täsmennys merkintään "Paradigmaattinen täsmennys merkintään 'Matin myöhemmät vaiheet'"

1. Matti saapuu saniteettitilaan.

2. Matti alkaa oksentaa. Hän unohtaa avata

pytyn kannen, koska papanat kitalaessa

ns. ahdistavat. 

3. Uskonveli kehottaa Mattia tekemään parannuksen,

kun vielä on aikaa. 

4. Matti avaa pytyn kannen. Hieman häntä kyllä ujostuttaa!

Uskonveljen silmät tuikkivat rohkaisevasti ja lämpimästi.

Matti vie loppuun sen, minkä on aloittanut, mutta nyt hän

on oppinut jotain Arvokasta.

Lukijat ovat ihmetelleet, kuinka on mahdollista ,että vaiheessa 1 ("Matin myöhemmät vaiheet") Matti oksentaa pytyn kannelle ja vaiheessa 2 ("Paradigmaattinen täsmennys merkintään 'Matin myöhemmät vaiheet'") kansi onkin auki. Kas tässä KOKO TARINA!

Moraliteetti:

Opettavaisten kuvasarjojen avulla ymmärrämme, kuinka tärkeää on että jokaisella meistä on uskonveli (tai -sisar), joka tukee meitä elämän vastoinkäymisissä. Jokaiselle sattuu ja tapahtuu! Jos sinulta puuttuu Uskonveli, joka ilmaantuu yllättävissä tilanteissa selkäsi taakse avustamaan, pyydä itsellesi sellaista! Rohkeasti!

Parturi

Kävin viimeksi parturilla vuoden 2003 syyskesällä. Muistelen noita aikoja usein; pitkiä, kauniita päiviä, illan pehmyttä hämärää, kosteana kuultavaa virran kalvoa, kaskaiden siritystä, sammakoiden kurnutusta. Elämä oli helppoa ja onnellista. Käyskentelin niityn laidalla iltapäivän raukeudessa; katselin rakastavaisia soutamassa lammella; seurasin pienten nisäkkäiden ensimmäisiä haparoivia askeleita. Kun sitten kaipasin lepoa kävelyn päätteeksi, riisuin keveät kenkäni ja istahdin rantakivelle huljuttelemaan jalkojani järviveden viileydessä, josta jo saattoi aistia lähestyvän syksyn tummuuden, varjot, talvisen viiman lumivaipan peittämällä lakeudella...

Miksi, miksi sen täytyy olla Iäksi Mennyttä? Miksi minulle aina käy näin? Oi, miksi Minä Olen Minä Enkä Joku Toinen? Mutta oi, oi, oi Onnea, kuitenkin!

Paradigmaattinen täsmennys merkintään "Matin myöhemmät vaiheet"

Tyyliini on kohdistunut runsasta puhdasoppisten kritiikkiä, mistä johtuen koen voimakkaasti olevani velvoitettu muodostamaan muutamia paradigmaattisia rekontekstualisaatioita. Erityisen paljon debattia on herättänyt kieltämättä poleemisesti, jopa sykofanttisesti niin kutsuttuun primaariseen todellisuuteen suhteutuva teokseni "Matin myöhemmät vaiheet". Herkän sieluni vuoksi ja toisaalta siinä pelossa, että kontemporaarinen farisealaisuus häikäilemättömine, jopa koagulatiivisine implisiittisine aksioomineen tukkii runosuoleni (lat. Carmen intestinum), joudun tekemään sen myönnytyksen, että täsmennän "Matin myöhempien vaiheiden" paradigmaa julkaisemalla teoksesta muunnelman ad absurdum, joka kuitenkin omalla viehättävällä tavallaan korostaa Stomachus georgiuksen vivahteikasta laskeutumista Matista pyttyyn. (Kuvattu veden alta)

Matin myöhemmät vaiheet

Tämä on jatkoa eilisestä! Mitä itse tekisit Matin asemassa? Rehellisesti! Suu täynnä hiirenpaskaa! Tämänkertainen opetuksemme on vanha sananparsi: "Vakka kantensa valikoi, ja Pytty Mattinsa." (Jakt! Jakt! btwroflmao, Feat. Irstaat valaat.)

Hakki-hiiri seikkailee, osa 1

Suloistakin suloisempi Hakki-hiiri kertoo meille tänään opettavaisen analogian keinoin, kuinka 1) pienten jyrsijöiden fysiikan tietty osa-alue toimii rajatussa kontekstissa ja 2) muistuttaa meitä eräästä Raamatun totuudesta, jonka niin usein unohdamme. Mutta mitenkähän Matin vielä käy?

Alkusanat

Tervetuloa seuraamaan Rumaa blogia. Päivän teemana irstaat valaat, joita piirsin avioliittoseminaarin työkirjaan vuonna 2006. Irstaat valaat pierevät, oksentavat ja ulostavat mereen.