Tyyliini on kohdistunut runsasta puhdasoppisten kritiikkiä, mistä johtuen koen voimakkaasti olevani velvoitettu muodostamaan muutamia paradigmaattisia rekontekstualisaatioita. Erityisen paljon debattia on herättänyt kieltämättä poleemisesti, jopa sykofanttisesti niin kutsuttuun primaariseen todellisuuteen suhteutuva teokseni "Matin myöhemmät vaiheet". Herkän sieluni vuoksi ja toisaalta siinä pelossa, että kontemporaarinen farisealaisuus häikäilemättömine, jopa koagulatiivisine implisiittisine aksioomineen tukkii runosuoleni (lat. Carmen intestinum), joudun tekemään sen myönnytyksen, että täsmennän "Matin myöhempien vaiheiden" paradigmaa julkaisemalla teoksesta muunnelman ad absurdum, joka kuitenkin omalla viehättävällä tavallaan korostaa Stomachus georgiuksen vivahteikasta laskeutumista Matista pyttyyn. (Kuvattu veden alta)
mutta se kansihan oli kiinni, joten analogiasi mättää.
VastaaPoistaJep, kansi OLI kiinni, mutta "Paradigmaattista täsmennystä" voisi vain lievästi hermetisoiden ajatella myös "Paralleeliuniversumissa tapahtuvaksi täsmennykseksi". Miksi tyytyä pitämään teosta latteasti pelkkänä "jatkona", kun sen voi ajatella muunnelmaksi?
VastaaPoistaToisaalta, Matti saattoi yrjöilyn kestäessä päätyä aukaisemaan kannen. Mistä tiedät ettei niin tapahtunut? Häh! Väitäpä ettei niin tapahtunut! Väitäpä!